22 vuotta Suomessa – oma matkani

Tänään on kulunut tasan 22 vuotta siitä, kun saavuin Suomeen – 2.5.2003.

Saapumiseni jälkeen opiskelin ensin suomen kieltä ja kulttuuria. Pääsin nopeasti keskitason kielitaitoon puolessa vuodessa ja pyrin alusta asti integroitumaan yhteiskuntaan. Opin uutta joka päivä – luin, etsin tietoa, tutustuin Suomen historiaan, politiikkaan, lainsäädäntöön ja yhteiskunnan toimintaperiaatteisiin.

Noin puolentoista vuoden kuluttua pääsin yhteen Suomen arvostetuimmista ammattikorkeakouluista opiskelemaan matkailualaa. Suoritin korkeakoulututkinnon suomeksi noin 3,5 vuodessa. Opintojen ohessa tein koko ajan osa-aikatyötä.

Alkuperäinen ajatukseni oli palata koulutuksen jälkeen Turkkiin ja perustaa turkkilais-suomalainen matkatoimisto. Suunnitelma kuitenkin muuttui, kun sain työtarjouksen yhdestä Suomen suurimmista yrityksistä. Työskentelin siellä noin 15 vuotta esimiestehtävissä, ja työn ohessa suoritin useita erikoisammattitutkintoja.

Samaan aikaan kiinnostuin politiikasta. Vuodesta 2011 lähtien olen ollut aktiivisesti mukana vaikuttamassa – sekä paikallisesti että valtakunnallisesti – pyrkien rakentamaan parempaa yhteiskuntaa. Olen alusta asti halunnut olla esimerkillinen maahanmuuttaja, joka toimii ”maassa maan tavalla” ja osallistuu aktiivisesti yhteisiin asioihin.

Elämään on mahtunut sekä ilon hetkiä että vaikeuksia, niin kuin kaikilla. Välillä olen miettinyt, oliko oikea päätös jäädä Suomeen. Vaikka olen yrittänyt kaikin tavoin olla hyvä ja yhteiskuntaan integroitunut ihminen, olen usein kokenut, että meitä katsotaan toisen luokan kansalaisena. Rasismia esiintyy Suomessa yhä – suoraan tai piilossa – ja vaikka moni suhtautuu meihin maahanmuuttajiin positiivisesti, viime vuosien poliittinen ilmapiiri ja ääriajattelun nousu ovat lisänneet epävarmuutta ja tehneet arjesta raskaampaa.

Siitä huolimatta olen ylpeä siitä, mitä olen tehnyt. Olen elänyt kunniallisesti, noudattanut yhteisiä sääntöjä ja pyrkinyt aina tekemään hyvää – ihmisille ja yhteiskunnalle. En tiedä, kuinka kauan vielä jään Suomeen, mutta niin kauan kuin olen täällä, haluan jatkaa samalla tavalla kuin 22 vuotta sitten: sydämellä, kunnolla ja aktiivisesti.

Kiitos, Suomi.

Nejdet Karadag

2.5.2025