Kotouttaminen ja integrointi

Kotoutuminen alkaa varhain – yhdessä koulussa ja asuinalueilla!

Olen aina uskonut vahvasti kotoutumisen tärkeyteen Suomessa. Se ei ole vain maahanmuuttajien etu, vaan koko yhteiskuntamme rikkaus. Kotoutuminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Meidän on luotava sille rakenteet ja mahdollisuudet alusta alkaen.

Uskon vankasti, että kotoutuminen alkaa jo varhaiskasvatuksessa ja jatkuu läpi koulujärjestelmän. Olisi valtava virhe erotella lapsia ja nuoria taustansa perusteella omiin ryhmiinsä. Sen sijaan meidän tulisi aktiivisesti edistää sekoittuneita luokkia, joissa eri taustoista tulevat lapset ja nuoret oppivat toisiltaan, ystävystyvät ja rakentavat yhteistä tulevaisuutta.

Valitettavasti monissa paikoissa, joissa maahanmuuttajat ovat keskittyneet, suomalaisopiskelijat on jaettu väestöluokkiin, ja maahanmuuttajat ovat todennäköisemmin muilla luokilla. Esim. 20 hengen luokassa oli 4 suomalaista ja 16 maahanmuuttajaa ja toisessa luokassa 15 suomalaista ja 5 maahanmuuttajaa. Usein päiväkoteissa eskarilaisista kysytään, kenen kanssa he haluavat olla luokkakavereita ja luokat järjestetään sen mukaan, tämä voi olla tapaa, mutta toiselta puolelta katsottuna suomalaiset haluavat suomalaisia, maahanmuuttajat maahanmuuttajia samalle luokalle. Tästä integraatioongelma alkaa.

Vaikka alkutaipaleella erilliset kieliryhmät voivatkin tuntua käytännölliseltä ratkaisulta, pitkällä tähtäimellä ne estävät merkityksellisten suhteiden syntymistä suomalaistaustaisten ikätovereiden kanssa. Aidot kohtaamiset, yhteiset leikit ja opiskelu samassa luokassa ovat avainasemassa kielen oppimisen, kulttuurien ymmärtämisen ja ystävyyssuhteiden muodostumisen kannalta. Eri taustoista tulevat lapset rikastuttavat toistensa maailmankuvaa ja oppivat luontevasti toimimaan monikulttuurisessa ympäristössä.

Samaan aikaan on huolestuttavaa, että maahanmuuttajataustaiset perheet ohjautuvat usein asumaan samoille alueille, jopa samoihin kunnan vuokra-asuntoihin. Tämä ei ole sattumaa, vaan seurausta monista tekijöistä, kuten asuntopolitiikasta ja mahdollisesti tiedostamattomista ennakkoluuloista. Asuinalueiden segregaatio luo helposti erillisiä kuplia, joissa arjen vuorovaikutus eri taustoista tulevien ihmisten välillä jää vähäiseksi. Kotoutuminen edellyttää kuitenkin luontevia kohtaamisia arjen eri tilanteissa – naapurustossa, kaupassa, harrastuksissa. Kun eri taustoista tulevat ihmiset asuvat samalla alueella, heillä on luonnollisia mahdollisuuksia tutustua toisiinsa, jakaa kokemuksia ja rakentaa yhteisöä.

Kotoutuminen on yhteinen investointi tulevaisuuteen

Meidän on aika katsoa peiliin ja kysyä, luovatko nykyiset rakenteemme todella parhaat mahdolliset edellytykset kotoutumiselle. Onko koulutusjärjestelmämme riittävän joustava ja tukevatko asuntopolitiikkamme monimuotoista asumista? Meidän on oltava valmiita kyseenalaistamaan vanhoja toimintatapoja ja etsimään uusia, innovatiivisia ratkaisuja.

Kotoutuminen ei ole yksisuuntainen prosessi, vaan se vaatii aktiivista osallistumista meiltä kaikilta. Se edellyttää avoimuutta, uteliaisuutta ja halua ymmärtää erilaisuutta. Meidän on luotava ilmapiiri, jossa jokainen tuntee olonsa tervetulleeksi ja arvostetuksi omana itsenään.

Uskon, että Suomella on valtava potentiaali olla edelläkävijä onnistuneessa kotouttamisessa. Meillä on osaavia ihmisiä, vahva perusrakenne ja halu rakentaa parempaa tulevaisuutta. Nyt on aika toimia rohkeasti ja varmistaa, että kotoutuminen alkaa varhain, jatkuu läpi elämän ja mahdollistaa aidosti monimuotoisen ja rikkaan yhteiskunnan syntymisen. Tämä on investointi, joka maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin tulevaisuudessa.

Nejdet Karadag