Olenko turkkilainen, kurdi vai suomalainen?

Kuka olen? Kansallisuus, identiteetti ja ihmisenä oleminen

Elämäni aikana ja usein vaalien aikana kun olen ollut ehdokkaana, minulta on usein kysytty: ”Minkämaalainen olet, ja perään heti toinen kysymys ”oletko turkkilainen vai kurdi?”

Isäni on turkkilainen, äitini on kurdi. Molempien juuret ja kulttuurit ovat vahvasti osa minua, ja olen niistä ylpeä. Kotiseudullani Turkissa kurdit ja turkkilaiset elivät aina rauhassa keskenään, ilman vastakkainasettelua. Yhteiselomme oli luonnollista, ja niin se on edelleen. Alueellamme ei ole koskaan ollut suuria ongelmia, ei mitään sellaista, mitä teille täällä kerrotaan

Monet ulkomaalaiset täällä sanovat jatkuvasti ”olen suomalainen” esitelläkseen ja ehkä saadakseen jotain hyötyä tai ollakseen populistisia. Koska maan kansalaisuus on erilainen, siellä syntyminen ja kasvaminen sekä äidin, isän, esivanhempien ja isoisän kulttuurista tuleminen ovat erilaisia. Tämä on tosiasia. Jos suomalainen asuu Turkissa ja hänellä on turkkilainen passi, hän ei ole turkkilainen, hän on suomalainen. Kukaan ei voi muuttaa tätä totuutta.Suomi on toinen kotimaani. Teen aina parhaani tämän maan ja suomalaisten hyväksi.

Olen Suomen kansalainen, mutta en koe enkä voi sanoa olevani suomalainen. Olen Suomen kansalainen ja olen siitä aina ylpeä . Olen syntyperäinen turkkilainen, joka elää Suomessa ja haluaa antaa oman panoksensa tämän maan hyväksi. En kuitenkaan määrittele itseäni pelkästään kansallisuuksien kautta. Ennen kaikkea olen ihminen. Kunnioitan kaikkia, jotka kunnioittavat minua, juuriani ja uskoani.

Vihaan lietsontaa ja vastakkainasettelua. En koskaan käytä asemaani hyväkseni enäänkä pyrin manipuloimaan järjestelmää omaksi edukseni. Minulle on selvää, että elämällä on päättymisensä, ja lopulta meidän jokaisen kohtalo on sama: synnymme, elämme ja jonain päivänä kuolemme. Emme voi viedä mukanamme maallista omaisuutta – rahaa, tavaroita, taloja – ne kaikki jäävät tänne. Ainoa asia, joka siirtyy mukamme toiseen maailmaan, on se hyvä, mitä olemme tehneet. Se, millaisina ihmisinä meidät muistetaan, on todellinen perintömme.

Minun tavoitteeni elämässä on yksinkertainen: haluan, että kun minusta joskus aika jättää, ihmiset voisivat sanoa: ”Nejdet oli hyvä ihminen, ahkera ja rehellinen.” Se on minulle todellista rikkautta. Ei mitkään materiaalinen omaisuus, vaan muisto, jonka jätän muille. Siksi elän elämääni tämän periaatteen mukaisesti – tekemällä hyviä asioita ja kunnioittamalla muita.

Lopulta meidän identiteettimme ei ole vain kansallisuus tai etnisyys, vaan se, miten kohtelemme toisiamme ja millaisen vaikutuksen jätämme maailmaan. Ihmisyys on suurin identiteetti, jonka voimme omistaa.

Nejdet Karadag